Jollet ole itse koskaan paniikkikohtausta kokenut, voi olla vaikea ymmärtää, kuinka vakavalta ja pelottavalta se voi tuntua.

Tilanne usein ymmärretäänkin väärin ja sen oletetaan olevan vain mielenterveysongelma tai jopa huomionhakuisuutta. Tämä voi valitettavasti vaikuttaa myös tarjottaviin hoitomuotoihin, sillä avun laatu riippuu usein siitä, kuinka hyvin tilanne ymmärretään.

Pyrin kuitenkin osoittamaan, etteivät nämä oletukset yleensä pidä paikkaansa. Paniikkikohtauksen oireet ja tuntemukset voivatkin olla niin voimakkaita, että kohtauksen aikana voimme ihan oikeasti uskoa, että olemme kuolemanvaarassa.

Oireet ovatkin usein samankaltaisia kuin sydänkohtauksen oireet ja terve järki sanoo, että niihin on syytä suhtautua vakavasti.

Huomio: Tämä sivusto käsittelee vain ja ainoastaan ahdistusta ja paniikkikohtauksia. Jos koet rintakipua, hengenahdistusta tai muita huolestuttavia oireita, joita ei ole diagnosoitu, hakeudu välittömästi lääkärin hoitoon tai soita hätänumeroon (112).

Kun paniikkikohtaus iskee ensimmäistä kertaa, se voi tuntua kuin salama kirkkaalta taivaalta – ilman mitään näkyvää syytä tai varoitusta.

Tyypillisesti se alkaa siitä, kun huomaamme kehossa jonkinlaisia tuntemuksia tai oireita, jotka voisivat viitata esimerkiksi: 

Koska oireet tuntuvat vakavilta, pelkäämme, että jotakin pahaa voisi sattua meille ja pelko puolestaan laukaisee adrenaliinin erityksen, joka aiheuttaa lisää ja voimakkaampia oireita. Nämä uudet oireet voimistavat pelkoa entisestään, mikä taas lisää stressihormonien eritystä.

Syntyy kierre, jossa pelko pahentaa oireita ja oireet pahentavat pelkoa – tätä kutsutaan paniikkikohtaukseksi. 

Tämä kierre tyypillisesti kestää noin 10 minuuttia, kunnes lopulta uuvumme, mutta voi joissakin tapauksissa kestää huomattavasti pidempään, jos aktiivisesti pyrimme taistelemaan sitä vastaan.

Kohtauksen loputtua, stressihormonien vaikutukset yleensä häviävät vähitellen noin 30 minuutissa.

Hyvällä tuurilla sekä riittävällä levolla, ensimmäinen kohtaus voi olla myös viimeinen, eikä siitä koidu meille sen enempää harmia.

Valitettavasti kohtaus usein jättää meidät uupuneiksi ja hermostomme jää yliaktiiviseksi ja yliherkäksi stressille. Tässä tilassa jopa normaalit kehon toiminnot, kuten sydämen syke ja ruoansulatus, voivat tuntua voimakkaammilta ja epämiellyttäviltä.

Samalla stressi voi laukaista muita reaktioita kehossamme, jotka itse asiassa ruokkivat ahdistusta ja voivat aiheuttaa lisää oireita.

Kun tähän lisätään huolestuneisuus uusien kohtausten mahdollisuudesta, jäämme jatkuvan ahdistuksen kierteeseen, ja on todennäköistä, että koemme stressin oireita myös tulevina päivinä. Saatamme jopa pysähtyä vähän väliä tarkkailemaan kehoamme varmistaaksemme, että kaikki toimii normaalisti. Olemme kuin metsän peura, joka ajoittain pysähtyy kuuntelemaan mahdollista uhkaa.

Tämä lähes väistämättä johtaa siihen, että huolestumme uudelleen jostakin oireesta tai ajatuksesta seuraavien päivien aikana, ja tämä laukaisee uuden paniikkikohtauksen.

Näin meille on kehittynyt paniikkihäiriö, joka on eräänlainen noidankehä, jossa uudet kohtaukset syntyvät ahdistuksesta ja pelosta uuden kohtauksen saamisesta.

Koska emme ole varmoja oireiden ja kohtausten syistä, saatamme ajatella, että tiettyjen paikkojen ja asioiden välttäminen voisi auttaa meitä hallitsemaan tilannetta ja estämään uusien kohtausten syntymisen.

Tämä usein johtaakin jonkinasteiseen agorafobiaan eli julkisten paikkojen pelkoon. Se on pohjimmiltaan ahdistusta, joka liittyy pelkoon saada kohtaus paikassa, josta poistuminen olisi vaikeaa tai noloa. Toisin sanoen, paikoissa, joissa kohtauksen saaminen olisi erityisen epämiellyttävää, pahentaa pelkomme ja tekee kohtauksesta todennäköisemmän. Tyypillisiä esimerkkejä tällaisista paikoista ovat esimerkiksi ruokakaupat, hissit, työpaikat tai lentokoneen hytit.

Tämä välttely ja siihen liittyvä pelko voivat kehittyä niin vakaviksi, että kotoa poistuminen voi muuttua mahdottomaksi. Saatamme jopa alkaa vältellä tiettyjä ääniä, sanoja, kuvia tai jopa ajatuksia, joiden pelkäämme laukaisevan pelonkierteen.

Onneksemme, kun opimme rikkomaan paniikkikohtauksen kierteen, pelko näistä paikoista ja tilanteista tyypillisesti katoaa myös.